sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Mätsäreissä kaksi viikkoa sitten

Olen taas huonosti päivittänyt blogia, tosin nyt voin puolustella asiaa sillä, että olin lähes viikon kuumeessa ja ihan sängyn omana. Maija ystäväni haki Narinkin luokseen viideksi päiväksi hoitoon, jotta minä sain vaan maata. Narilla oli ollut hurjan kivaa hoidossa, niin kuin sillä aina on. Vaikka Maija kummi olikin kuulemma välillä ollut ihan paska :D Meidän pieni draamapehko.

Mutta tosiaan, kaksi viikkoa sitten sunnuntaina matkattiin Tuulokseen mätsäreihin. Herättiin Narin kanssa aikasin aamulla ja matkattiin ensin Helsinkiin ja napattiin Maija, Nauru sekä Tapsa kyytiin ja matka jatkui kohti Hämeenlinnaa. Hämeenlinnasta kyytiin nousi vielä Sussu, ilman koiraa tosin ja sieltä matkattiin Tuulokseen.
Viimeksi Nari oli kehässä marraskuun pentunäyttelyssä, vähän jännitettiin että mitenhän se osaa. Mutta hienosti se ravasi ja pönötti. Ainoa miinus oli, että kun Nari on hieman alusta arka ja mätsärit oli parkkihallissa, niin se aristi sitä alustaa ja ravasi hieman huonosti...

Narin vastuksena kehässä oli aivan ihana weimari pentu, jonka häntä heilui ihan hirmuisesti kun oli niin kivaa! Se sai punaisen nauhan ja Nari sinisen, varmaankin osittain sen alustan takia.

Tuomarina oli tosi kiva mies


Odoteltiin sitten että sinisten kehä alkaa ja juoruiltiin tyttöjen kanssa. Nari oli hirveän rauhallinen, vaikka lähellä oli suomenpystykorva joka haukkui noin koko ajan, ei Nari sanonut kertaamaan mitään. Lähellä myös kaksi doggi lasta leikkivät keskenään, eikä sekään häirinnyt pehkoa. Eniten kummastusta tuotti ohi kävelevä pappa jolla oli kävelykeppi, keppi oli mielenkiintoinen!


Ei paljoa tilanne stressannut

Sinisten kehä alkoi ja me jännitettiin Sussun kanssa miten käy. Koirat ravasivat kehän ympäri kahdessa osassa, kun niitä oli niin paljon. Ensin ravasi Narin ryhmä ja kohta toinen. Tuomari katseli koiria tarkasti, kertoi neljänneksi tulleen, kolmanneksi tulleen, kumpikaan ei vielä ollut Nari.
Toiseksi tuli nuori tanskandoggi pentu ja ykköseksi... NARI! Voi sitä mamman riemua taas!!



Palkinnoksi saatiin puruluita, nameja, ruusuke tietenkin ja pokaalikin! Aika hienoa. Nyt Narin saldo on jo kolme ruusuketta ja kaksi pokaalia, vau miun pientä <3

BIS kehässä ei enää menestystä tullut, mutta eipä se haitannut. Ennen kun pakattiin koirat autoon, käytiin viereisellä hiekkakentällä vähän riehumassa.








11kk posetus










Tulipahan läjä kuvia. Mutta kerrankin Nari ja Nauru saivat painia oikein kunnolla, kun Nauru ei vaan rakastanut Kidaa. Tapsa taas nautti auringon lämmöstä.

Kiitos Maijalle ja Sussulle seurasta!

Viime sunnuntaina meidän piti Maijan kanssa viedä Nari Lahteen ensimmäisiin junnu näyttelyihin. Mutta olin niin kipeä, että ei päästy lähtemään. Harmittihan se, mutta näyttelyitä tulee että ei ole maailman loppu :) Nyt Narilta putoaa karvat, joten joskus heinäkuun elokuun vaihteessa ehkä voisi kuvitella seuraavia näyttelyitä. Mätsäreihin ehkä osallistutaan jo kesällä, kuka ties.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Aussie vieraita

Maanantaina matkattiin taas tuttuun tapaan Helsinkiin Maijaa katsomaan. Suunnattiin Viikkiin pikaiselle lenkille koirien kanssa.




Ensin oltiin vähän pellolla, Nari kirmasi hienosti, mutta auspait ja Tara keskittyivät lähinnä syömään kanin papanoita...

Siirryttiin metsään ja Nari löysi vettä ja minä löysin (no okei okei, Maija löysi) silmuja!

Nari tuntuu pitävän vedestä


Lehtikin jo


Matka jatkui pienemmälle polulle, jossa meni lautatie, tai mikä se onkaan? Hyvä kaverikuva kohta!




Ja taas lenkki jatkui, maisemat olivat mitä mainiot!





Lenkki jäi kuitenkin lyhyeksi tällä kertaa, sillä Maijalla oli kiire. He olivat lähdössä Ruotsiin taidenäyttelyyn ja Kida ja Nauru tulisivat minun luokseni hoitoon pariksi päiväksi. Kuinka siistiä! Nari oli hiukka ihmeissään, kun auton takaluukkuun pakattiinkin aussiet ja se itse pääsi etupenkille (oikeasti etujalkoihin, mutta Nari päätti itse että haluaa penkille).

Minua vähän jännitti tämä hoitokerta. Nauru nyt on ollut ennenkin hoidossa, eikä sen kanssa ole mitään ongelmia koskaan ollut. Kida taas ei ole ihan helpoin koira maailmassa. Onneksi ollaan lähennytty Kidan kanssa paljon viime aikoina ja se jo heiluttelee minulle töpöään ja antaa pusuja, joten eiköhän se tästä. Maija myös sanoi, että luottaa että pärjään koska Fox, edellinen koirani, ei myöskään ollut mikään helppo.

Maanantai ilta sujui oikein mukavasti. Oltiin kotona ja lepäiltiin, myöhään illalla lähdettiin iltalenkille ja koirat saivat olla irti. Kaikki kolme juoksivat yhdessä ja leikkivät, tai no Kida ja Nari eivät leiki vieläkään keskenään, koska Nari on nössö. Heittelin niille keppiä ja kaikki sujui tosi kivasti. Kida kun huomasi, että minä olen lauman ainoa ihminen nyt ja minulla on tasku aina täynnä nameja, niin minähän olin sille suunnilleen jumala. Koko ajan kävi luonani tarkistamassa että kaikki on ok ja kertomassa, että on ollut tosi kiltti että namin olisi ansainnut.
Iltaruokinta sujui moitteettomasti. Jossain kohtaa illalla kuitenkin Kidalla paloi hermot ja se ärähti nuorisolle. En oikein vieläkään tiedä mitä tapahtui ja se mitä tapahtui, tapahtui todella nopeasti. Ensin Kida nukkui vieressäni oikein levollesesti ja seuraavassa hetkessä oli jo lattialla murisemassa. Tämän jälkeen se pääsi makkariin portin taakse rauhoittumaan. Kidasta huomasi hyvin, kun korvat nousivat, että nyt on taas elo ihanaa, niin se sai palata meidän luokse.
Yö sujui myös hyvin. Alkuun auspait vuoron perään ravailivat ja etsivät paikkaansa. Lopulta molemmat asettuivat minun viereen nukkumaan.

Maanantai iltana Kida jo otti rennosti


Tiistai aamuna herättiin hyvin innokkaasti. Päälläni oli kolme pyörivää paimenta iloitsemassa siitä kun heräsin ja kohta tapahtuu jotain ja jipiiii!
Käytiin vain pienellä aamulenkillä läheisessä metsässä. Nari löysi kepin ja juoksi innolla aussieita ympäri et jahdatkaaaaaa!! Aussiet tuijotti minua ihmeissään. Narin harmiksi ne eivät ymmärtäneet sen leikkiä...

Minulla oli lääkäriaika, joten koirat joutuivat olemaan tunnin keskenään. Kida sai olla makkarissa yksin ja nuoriso kahdestaan muussa kämpässä. Mitään vahinkoa ei ollut sattunut. Kotiin tulin ja söin aamupalaa ja lepäilin, koitin odottaa josko se aurinko tulisi pilvien takaa esiin, mutta eihän se tullut vaikka hetken jo lupaavalta näytti...

Lähdettiin siis metsään lenkille ilman kameraa. Jaksanut raahata kun kelikin oli niin huono. Metsässä ollessa se kyllä sitten harmitti, mutta minkäs teet. Koirilla oli kuitenkin hauskaa, ne painivat ja juoksivat ja Nari leikki taas keppien kanssa. Minulla oli myös pallo mukana, koska kerrankin oli koiria jotka tuovat sen myös takaisin. Narilta kun se saattaa jäädä jonnekin matkalla.. Pallon perässä oli hirmuisen kiva juosta kaikkien mielestä. Pari tuntia metssä vierähtikin.
Oltiin viiden aikaan kotosalla ja jo kahdeksan aikaan aussiet alkoivat kyttäilemään, että joko mentäis? Nari oli vain kroooh, mutta molemmat aussiet olivat sitä mieltä, että se on lenkin aika taas. Yhdeksän jälkeen viimein suostuin lähtemään ulos. Hihnalenkkejä kolmen koiran kanssa on inhottava mennä, kun ovat heti alkuun niin solmussa, että ensimmäinen puolimetriä hihnoista on yhtä nyöriä. Päätin siis mennä kokeilemaan näkisikö metsässä mitään, harmittelin Maijan kanssa facessa, kun ei ollut tajunnut valopantoja ottaa koirille mukaan.
Me kipitettiin metsään ihan hirveää vauhtia ja olin jo ihan lääh puuh kun sinne päästiin, vaikka matka ei todellakaan ole pitkä. Mutta metsässä odotti iloinen yllätys, siellä oli valot! Metsässä kulkeva iso pururata oli valaistu, joten päästiin lenkkeilemään vallan mukavasti.
Yhdessä kohtaa Nauru bongasi jäniksen ja lähti kauheeta vauhtia sen perään. Minä huusin niin kovaa, että varmaan koko Lohja kuuli. Ehdin jo käydä mielessäni läpi kaiken maailman suunnitelmat, miten sitä lähden etsimään, mutta Naurupas pysähtyi jonkin matkan päähän ja jolkotteli takaisin ihmetellen, mitä se akka oikein huutaa. Taito Nau!

Yölenkkiin mahtui myös rallitusta ja painia, Kida sai peräti kaksi hepulia ja menoa riitti. Toisen kerran hepuloivat vähän pimeämmässä kohdassa ja minun ei auttanut kun seistä ja kuunnella etteivät ne lähde liian kauas. Kaikki pysyivät super hienosti lähellä ja kun hepuli oli juostu pois, matka jatkui.
Olin hieman epävarma mistä pääsisimme pois metsässä, ettei tarvitsisi tehdä u-käännöstä ja mennä takaisin, seurattiin yksittäisiä valoja kohti autotietä ja löydettiinkin reitti takaisin kävelytielle ja siitä päästiin helposti kotiin. Nyt oli väsynyttä sakkia kotona. Iltaruuan jälkeen Kidasta huomasi selkeästi, että nyt alkaa ahdistaa, joten pyysin sen makkariin portin taakse, minne se oikein mielellään menikin. Pikkuhiljaa se sinne sammahti ja lopulta Naurukin luovutti ja kävi nukkumaan. Nari kaatui heti ruuan syötyään.
Tiistain ja keskiviikon välinen yö sujui jo paljon rauhaisammin, illalla ei tarvinut hoitokoirien enää vaellella, vaan ne löysivät heti hyvät nukkumapaikat ja nukkuivat hienosti aamuun asti.

Tänään keskiviikkona heräiltiin vasta 12 aikaan, laiskimukset. Ulkona paistoi aurinko, joten nyt metsään kera kameran! Ostin kaveriltani uuden putken, joten sitä piti päästä testaamaan.



Nari kantaa ylpeänä keppiä

On niin siistiii!


Arvatkaa vaan, juoksiko Nari tämän kuvan jälkeen mua päin


Vähän painiakin
Koirilla oli taas rajattomasti virtaa, en ymmärrä mistä ne sitä repii. Mutta hyvä tietenkin, kivempi kuvata tämmöistä kuin paikallaan seisovia koiria ;D


Kida the linssilude, koitin kuvata kun Narilla oli kivaa vesilammikossa



Vähän taas painia

Metsässä oli niin kaunista!

Ja Narikin oli niin kaunis <3
Maijan kanssa kun ollaan lenkillä, hän sanoo Kidalle vain, että Kida kiipeä kivelle, niin Kida etsii lähimmän kiven ja kiipeää sille. Päätin kokeilla toimiiko tämä minun kanssani myös, ja toimihan se, kehkeh!

Tosin Nauru halusi kuvaan myös


Poseeraaminen on vakavaa puuhaa, sanoo Kida


Taas vähän painitaan


Sitten piti etsiä vielä kaverikuvakivi, eli kivi jolle myös Nari pääsee.

Nari halusi heti korkeimmalle kohdalle

Nauru ei voinut enää keskittyä kuvaukseen, koska takana meni koiria

Toinenkin kaverikuva

Ja Narilla taas aarre
Lenkin jälkeen syötiin aamupalaa ja melko pian sen jälkeen lähdin viemään tyttöjä kotiin. Narikin pääsi ajelulle. Kun päästiin takaisin kotiin, Nari sammui heti luun syötyään ja minäkin melko pian sen jälkeen. Oli ihania hoitolaisia, toivottavasti saadaan ne uudelleenkin kylään! :)