torstai 13. marraskuuta 2014

Metsälenkillä

Lupasin niitä maanantain metsälenkin kuvia laittaa tänne, joten tässäpä näitä :)





Pystykorvaaaaa!!



Lallallaa



Khihihihi

Pönötys


Oli meillä mukavaa :) Nari on niin helppo kun voi pitää irti, tulee hienosti luokse heti kun kutsun, eikä ole tottelematta vaikka vieras ihminen olisi jo lähellä meitä. Mahti pentu, älä muutu koskaan <3

Huomenna (no tänään, okeiokei) suunnataan Narin kanssa Turkuun. Maija ystäväni on järjestänyt ystävänsä kanssa treenileirin ystävilleen ja mekin ollaan Narin kanssa mukana!
Kuvia on varmasti luvassa ja kertomuksia, päästään treenaamaan Narin kanssa agia, tokoa, koiratanssia ja rally-tokoa. Näitä nyt ainakin. Tulee niin hauskaa koiraporukalla ihanien ihmisten kanssa, odotan innolla! (Osasyy miksi vielä valvon, kun ei malta nukkua kun jännittää!)

maanantai 10. marraskuuta 2014

Uusi kamera, pentunäyttelyt, tuparit...

Keskiviikkona hommasin uuden kameran! Olen haaveillut järkkäristä vuosia ja nyt ostin käytettynä Canonin EOS 1100D:n. Hetihän sitä tietty piti mennä kokeilemaan ja siitä muutamat kuvat.








Rakastan! Ihana kamera, ihana sarjakuvatoiminto, aaaaah <3

Keskiviikko iltana myös harjasin koiran läpikotaisin ja sitten mentiin suihkuun. Nari seistä pönötti kun tatti, kun kastelin sen ja laitoin shampoota ja pyörittelin ja huuhtelin. Se ei kyllä selvästikään pitänyt hommasta, mutta seisoi niin hienosti! Föönauskin sujui kuin vettä vaan. Ajattelin, että se pelkäisi hurisevaa fööniä ja föönaus olisi yhtä tuskaa, mutta pyh pah. Nari seisoi hienosti paikallaan kun minä foonasin, välillä halusi haistella fööniä, mutta sitten taas seisoi rauhassa. Yllätti aika mukavasti minut! Hieno lapsi!

Perjantaina matkattiin Helsinkiin Maijan luokse. Ensin käytiin Maijan koirien kanssa pieni lenkki, saivat vähän purkaa energiaa. Tämän jälkeen ajeltiin Pornaisiin Maijan äidin luokse, jonne Maijan koirat jäivät hoitoon. Näin aivan ihanat pommit jälleen ja mahtavan orpo kissan. Narikin pääsi sisälle ja alkoi heti syömään pommien luuta :D Ei paljoa vieras paikka stressannut. Taaskaan.

Matka jatkui takaisin Helsinkiin ja Maijan luokse. Uusi pelottava rappukäytävä oli kammottava!! Jonkin verran saatiin houkutella ja lopulta Nari juoksi reippaasti rappuset ylös.
Maija alkoi trimmaamaan Naria, siisti korvat ja jalat jne. Minä puolestani väsäsin mangojuustokakkua seuraavan päivän tupareihin.
Nari oli hirmuisen väsynyt, melkein nukkui vaan kun Maija leikkeli sen korvakarvoja. Maija sanoikin, että on melkoisen helppo trimmattava. Pian olikin valmista ja minulla oli näyttelyvalmis pöllie, jee!

Iltalenkille kun lähdettiin, niin hyiii taas portaita. Kannoin Narin lopulta alas, koska se huuto oli hirveä ja kello oli paljon. Takasin tullessa se taas huusi kun syötävä, mutta kun Maija kävi ottamassa sitä poskinahasta kiinni, että nyt hiljaa, niin Nari tsemppasi itseään siitä niin paljon, että juoksi vauhdilla portaat ylös. Melkoinen muksu :D Maijan kanssa naurettiin, että sehän kävi helposti.

Lauantaina kello soi kahdeksalta, mutta minä löhösin Narin kanssa sängyssä puoli yhdeksään asti. Käytiin pikaisella aamulenkillä (raput alas oli kamalat ja kannoin puoleen väliin asti, jonka jälkeen Nari meni vauhdilla alas. Ylöspäin ei mtn ongelmaa. Tämän jälkeen rappu ei ollut enää mikään ongelma, ylös ja alas oikein reippaasti, jee!), pakattiin kamat ja ahtauduttiin autoon ja sitten matka kohti messukeskusta ja Narin pentunäyttelyä saattoi alkaa!

Messukeskukseen päästiin hienosti ja parkkipaikka löytyi heti. Maija pääsi helposti sisään, mutta itse jouduin kysymään apua, että mistä mennään sisälle koiran kanssa. No sekin lopulta onnistui, löydettiin Maijan kanssa toisemme ja linnoittauduttiin harjoittelukehän viereen odottelemaan. Maijalla oli iso metallihäkki mukana ja Nari pääsi sinne rentoutumaan. Alkuun se istuskeli vähän ihmeissään, että mikä juttu, mutta lopulta kävi nukkumaan.

Narin kasvattaja miehineen saapuivat myös paikalle Narin siskon ja veljen kanssa. Mukana oli myös Narin toinenkin veli omistajansa kanssa. He kasasivat leirinsä meidän viereen, jotta voitiin hyvin rupatella.

Pehkojen kehä alkaisi puoli kaksitoista, meillä oli hyvin aikaa, joten suunnattiin Maijan kanssa elma messuille ihailemaan maatilan eläimiä!






En tiennyt, että lehmiäkin trimmataan!





Russi varsa otti rennosti
Lähdettiin kohti Naria, mutta käväistiin vielä katsomassa frettejä, kun Maijan kaveri oli siellä niitä esittelemässä. Pääsin ensimmäistä kertaa lääppimään frettiä ja ai että se oli ihana! Katsokaa nyt sitä:




Hurmaava otus!

Päästiin takaisin Narin luokse ja se odotti häkissä näin:


Iloinen pieni pehko eläin! Sen vuoro olisi pian, mutta ehdin vielä hieman käydä kuvailemassa muita pentuja.


Tämä oli aika suloinen tyyppi!







Narin vuoro lähestyi. Nappasin Narin häkistä ja laitoin sille näyttelyhihnan. Maija keksi, että menee harjoituskehään vähän sen kanssa, kokeilemaan miten se nyt toimii.


Alkuun ei ihan maltettu


Mutta sitten pönötettiin tosi kivasti

Palkkaa välillä


Hei äitiii!

Iloinen pystykorva


Pari söpöä shelttiäkin.

Pian urokset pääsivätkin jo kehään. Mukana ei ollut kuin Narin trikki veli Leevi ja Narin merle veli Tico. Voitto oli siis varma.




Niinhän siinä kävi, että Leevi voitti. Onnea Leevi!

Narin kilpasiskoja oli neljä, merle sisko Unna, toinen merle narttu ja kaksi soopelia. Alla vähän kuvia likoista.







Kauniita tyttöjä!!

Pehko urosten ja narttujen kehien välissä kuvasin ihanaa aussie painia, muutama kuva siitä.





Aika suloisia olivat!

Mutta nyt viimein oli narttujen kehän vuoro! Valitettavasti kamerani/muistikorttini teki tenät enkä saanut kuin Unna siskosta kuvia. Kaikkien muiden narttujen kuvat olivat menneet pilalle. Minua harmitti niin paljon, ihan suoraan sanottuna v*tutti! Juuri tuossa kohtaa kun oli Narin kehä, miksei joku muu vaihe olisi voinut mennä pilalle?




Muutama Narin ravikuvakin







Seuraava kuva mikä kamerasta löytyi oli tämä:


NARI VOITTI!! Minulta meinasi itku päästä kun tuomari puristi Maijan kättä ja kertoi Narin voittaneen nartuista. Nari on pieni, ja tuomari ihan jopa mittasi sen (52cm), hän puristi pitkään Maijan kättä ja selitti, että hän kuvittelee että se vielä kasvaa, eikä jää noin pieneksi.

Nari sai myös kunniapalkinnon. No sitten mentiin kehään Leevi veljen kanssa. Leevistä tuli VSP ja Narista ROP pentu. Hitto ROP!! Mun vauvasta?! IIIIIIIIIH!!

Narin arvostelussa lukee näin: Pieni, mittasuhteiltaan oikean kokoinen, sopiva vahvuus. Hyvä pään kiila, purenta, silmät ja korvat. Kaunis kaula & ylälinja. Oikein kulmautunut edestä & takaa. Kokoon sopiva luusto. Hieman litteät käpälät. Hyvä karvapeite. Liikkuu hyvällä pitkällä askeleella, mutta kinnerahtaasti takaa.

Narin ainoat viat olivat siis pieni koko, litteät käpälät ja että se liikkuu kinnerahtaasti takaa. Melko hienosti kyllä! Maija sanoi, että Nari oli selkeästi kaunein nartuista. Se on niin pieni, että ravissa se vaan liisi eteenpäin, kun toiset nartut juoksivat tyyliä "tömps tömps tömps". Pienestä koosta oli siis hyötyä ;)

ROP:ia kummoisempaa sijoitusta ei saatu. ROP kehässä tuomari arpoi hetken Narin kohdalla, hän selkeästi piti kamalasti Narista, mutta koko häiritsi häntä. Lopulta hän kätteli Maijaa ja meidän kisa päättyi siihen. Olen kuitenkin enemmän kuin ylpeä pienestä! Lähdin hakemaan yhtä ruusuketta, sain kaksi ja pokaalin. Vautsi!

Jätettiin Nari taas kasvattajan ja muiden huomaan kun käytiin itse syömässä ja tutkimassa mitä kaikkea lemmikkimessuilta löytyykään. Narille ostin kaksi uutta lelua, uuden harjan sekä kalkkunan kaulan. Pitäähän pientä nyt vähän hemmotella kun oli niin hienosti!


Tää tyyppi oli ihana!






Siilejä!!!

Tää tyyppi oli päättänyt, että se menee putken läpi, vaikka sillä oli selkeesti ongelmia. Perä vaan näkyi kun se yritti ponnistella itseään eteenpäin.




Tää tyyppi oli ihan vauva! Tai näitä oli kolme. Pituutta oli ehkä viisi senttiä.


Palattiin takaisin Narin luokse. Kasvattaja sanoi, että Nari oli kiltisti hiljaa nukkunut koko ajan. Ei minkäänlaista stressiä. Hieno pentu <3

Meillä oli tässä vaiheessa tunnin verran aikaa, ennen kuin alkaisi ROP kehät ja kasvattaja ryhmät. Yritin houkutella Maijaa kanssani outlet expoon, mutta eipä se jaksanut enää mihinkään liikkua. Minä siis viihdytin itseäni kuvailemalla lisää pentuja.


Tähän villakoiraan ihastuin ihan hirveästi! Niin ihana. Joskus vielä minullekin villis <3





Häääh?













Vihdoin alkoivat loput kehät! Nari pääsi ROP kehään melkoisen nopeasti. Siellä se seistä pönötti muiden kanssa, mutta ei lopulta pärjännyt.


Kuvailin siinä sitten muita ROP kehiä kun odoteltiin kasvattajakehän alkua.






Lopulta kasvattajakehä! Ryhmiä oli kahdeksan, meidän ryhmä oli neljäs. Ihan hyvin! Jeee :) Onnea kasvattajalle!!


Tollerit oli mun lemppareita












Hyvä meidän tiimi!
Huhhuh, nyt oli näyttelypäivä pulkassa. Ennen kymmentä oltiin paikan päällä ja ennen viittä lähdettiin takaisin Maijan luo. Melkoinen päivä. Mutta ei se tähän loppuisi, illalla nimittäin vuorossa Maijan tuparit!

Tehtiin loppusiivous ja laitettiin ruuat ja juomat valmiiksi ja jäätiin odottelemaan vieraita. Lopulta meitä olikin kahdeksan räkättävää muijaa paikalla ja pieni Nari oli hieman hämillään ihmispaljoudesta. Lopulta se kuitenkin nukkui meidän keskellä vailla huolen häivää.
Ihmiset olivat ihan super kivoja, tapasin muutaman uuden ihmisenkin. Oli ihan hirmuisen hauskaa, kiva vähän juhlia välillä :) Kiitos Maija kun järjestit ja kutsuit meidätkin! <3

Kupliiiiissss <3




Päivän voittaja pentu!
Tänään käytiin Narin kanssa metsälenkillä ja leikin taas uuden kamerani kanssa. En nyt laita kuvia siitä kuitenkaan, kun tämä postaus on ihan tarpeeksi täynnä kuvia ;D