maanantai 30. kesäkuuta 2014

Alku aina vaikeaa

Niin pennun kanssa, kuin bloginkin. Hieman unohtuu tämä, enkä ole vielä vauhtiin päässyt, mutta kyllä tämä tästä!

Narin ja minun yhteiselo on aika rauhaisaa, mutta välillä tapahtuukin. 17.6. tiistaina lähdettiin kahdestaan ajamaan siskoni luokse Pohjanmaalle. Viisi tuntia ajoa, minua jännitti koska en ollut ikinä ajanut niin kauas yksinäni, mitä jos jotain sattuisi?
No, mitään ei tietenkään sattunut ja entäpä pentu? Nukkua tuhersi viiden tunnin ajomatkan siskoni luokse. Välillä vaihtoi asentoa ja taas vaan nukkui. Ei pidetty edes taukoa, koska ajattelin sen olevan turhaa kun itseä ei väsyttänyt ja pentukin vain nukkui.
Sisälle siskon kotiin Nari talsi omistajan elkein, ei paljoa ujosteltu, reippaasti sisään vaan! Riehui ja leikki minkä jaksoi, oikein reipas pentu. Kun suurimmat energiat oli purettu, rauhottui Nari sohvan viereen syömään luuta. Ei paljoa uusi paikka stressannut, ihan mahtia.
Kaksi yötä vietettiin siskoni luona, torstaina matkattiin takaisin kotiin. Tällä kertaa kyllä pidettiin pari taukoa, ei suinkaan Narin takia vaan koska minua väsytti. Penne nukkui taas rauhassa.

Juhannuksena suunnattiin kaverini ja Narin kanssa Vihtiin katsomaan kokkoa. Nari sai paljon rakkautta ihmisiltä, se oli niin iloinen. Juoksi hirveetä pukkilaukkaa parkkipaikalta ihmispaljouteen ja olisi tahtonut rakastaa aivan kaikkia! Narin onneksi moni ihminen pysähtyi sitä rapsuttamaan.
Samalla reissulla Nari oppi katsekontaktin. En halunnut sen rakastavan koko ajan kaikkia, vaan olevan myös rauhassa joten kaivoin sille nameja taskusta. Melko pian pentu oppi, että kun katsoo anelevasti niin saa namin. Se oli äkkiä opittu ja nyt sitä tarjotaan joka välissä :D

Näin minä katson!

Rannallakin käytiin juhannus viikonloppuna. Nari menee aina vaan syvemmälle ja syvemmälle veteen, kyllä siitä vielä uimari tulee ;)





Narille kävi myös vahinko rannalla, kun se sai kamalan juoksuhepulin. Yhtäkkiä kuului *molskis* ja pentu oli jorpakossa. Vähän tuli tyrmistyneenä luokseni ihmetellen, että mitä oikein tapahtui. Pian hepulointi jatkui samaan malliin.

Kaivan kuopan, kuopan kaivan!
Kotiin päästyä minulla oli hyvin väsynyt pentu. Kenkien seassa on kiva nukkua <3




Viime viikon torstaina oli minulla ensimmäinen työpäivä ja Narilla ensimmäinen pitkä yksinolo. Jätin sille paljon tekemistä, lukitsin sen makkarin nurkkaan kompostikehikolla ja jätin videon kuvaamaan mitä se touhusi.
Kun tulin kotiin, minua odotti sohvalla hämmentyneen näköinen pentu. Se näytti yllättyneeltä että ylipäätään palasin ja samalla se ei oikein tiennyt miten olisi, kun tiesi olevansa luvattomalla alueella. Videon katselu kertoi, että ensin Nari oli vinkunut puoli tuntia, sen jälkeen nukkunut ja leikkinyt kongilla ja luulla. Kolmen tunnin kohdalla se oli päättänyt ettei hyväksy tätä ja murtautunut ulos häkistään. Voi Narsku!
Noh, seuraavana päivänä uusi yritys! Tällä kertaa rajasin Narille koko makuuhuoneen, kompostikehikko ovelle ja sohva sekä nojatuoli sitä vasten nojaamaan. Nyt ei pentu karkaisi, eikä karannut. Odotti kiltisti minua kun tulin kotiin. Hieno likka.

Perjantaina isäni soitti minulle ja vaatimalla vaati pennun itselleen viikonlopuksi. Niimpä töiden jälkeen pakkasin Narin kamat sekä Narin ja ajeltiin Vihtiin. Pentu oli ollut tosi hienosti hoidossa, olivat käyneet setääni moikkaamassa maalla ja Nari oli saanut juosta pitkin pihaa niin paljon kun vaan jaksoi. Oli sen jälkeen kuulemma väsynyt pentu!
Isänikin asuu omakotitalossa, joten Nari sai olla koko ajan vapaana pihalla, kyllä se oli nauttinutkin. Eilen hain pienen kotiin ja se on yhä aika väsynyt. Oli rankka viikonloppu. Jälleennäkeminen oli hirmuisen iloinen, eikä Nari oikein tiennyt miten olisi kun rakasti niin paljon. On se vaan hieno tyyppi.

Kynsiä leikattiin tänään kaverin avustuksella. Nari oli kaverin sylissä ja minä leikkasin. Ensin Nari pisti vastaan, mutta alistui kohtaloonsa lopulta ja antoi minun leikata. Aiemmin olen leikannut sen kynnet itsekseni ja se on kyllä loputonta tahtojen taistoa, mutta kaverin kanssa sujuu näköjään paaaaaljon paremmin. Pitää ehkä käyttää tätä kikkaa vielä uudelleen!

Niin ja vielä, Nari tänään 11 viikkoa!! Hurraa, iso tyttö! Viikon päästä rokotuksia.

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Viime viikonloppu kuvina

Eli Nauru tosiaan oli luonani 12-15.6. ja Silja ja Kina tulivat 15.6. kylään ja olivat yön. Koiratäytteinen viikonloppu, mutta mikäs sen mukavampaa!

Nausku <3

Maija ja Nari


Märän pennun katsekontakti



Ihan vielä ei uskalla




Kina ihan pikkasen vain haluaisi jahdata sorsia

Pelottaa pelottaa...

Hei täähän on vaan vettä!




Mitä parhain viikonloppu, kiitos koirat ja kiitos Maija ja Silja <3

Aloitetaan alusta

7.6. oli elämäni yksi onnellisimmista päivistä. Hain ensimmäisen pentuni kotiin! Naria oli odotettu jo monen monta kuukautta ja nyt vihdoin sain sen kotiin. Kaverini oli mukana hakemassa pientä kotiin, kasvattaja antoi hyvät ohjeet kuinka kuuluisi pennun kanssa toimia ja lopulta päästiin lähtemään kotiin.
Automatkan Nari huusi kuin syötävä! Kiljui täyttä kurkkua, olikos tuo mikään ihme, pennun toinen kerta autossa ja täysin (lähes) vieraiden ihmisten kanssa.


Kotiin kun päästiin näky oli hyvin pian tämä. Nari nukkua tuhersi oikeastaan koko päivän. Se ei tuntunut lainkaan stressaavan muutosta, nukkui vaan rauhassa. Välillä se heräsi ja käytiin ulkona, sisälle päästyä Nari painui takaisin nukkumaan. Pentujen pitää nukkua paljon! Ajattelin jo, että tätäkö tämä on ensimmäiset viikot, pentu vain nukkuu?
Nykyään ei nukuta enää koko aikaa, onneksi. Välillä tosin kun itse on väsynyt, niin olisi ihanaa että tuo nukkuisi, mutta toisaalta on ihana katsella sen riehumista.


Autoiluun Nari on tottunut jo täysin. Alkuun hieman piippaili ja kitisi, mutta nykyään vaan nukkua tuhertaa. Matkustettiin juuri tiistaina siskoni luokse Ylihärmään viisi tuntia ja pentu veteli sikeitä koko matkan. Melko hyvin etten sanois!

Sisäsiisteys on tytöllä hienosti jo hallussa, alusta asti on herättänyt öisin, että nyt ulos on hätä! Vahinkoja sattuu välillä, varsinkin kun oli koirakaveri kylässä ja meno oli sen mukaista, niin pissiä tuli ja paljon. Ei se kuitenkaan maata kaada.



Koirakavereita on jo tosiaan nähty. Viime viikonloppuna ystäväni Nauru aussie oli luonani hoidossa. Voi sitä riehumisen määrää! Nari ja Nauru leikkivät ja nukkuivat, leikkivät ja nukkuivat. Välillä vähän syötiinkin. Kyllä oli väsynyt pentu.
Naurun lähdettyä ystäväni tuli Kina seropinsa kanssa yhdeksi yöksi vielä kylään. Kina ei tosin ollut hirveän innokas leikkimään, vaikka Nari kovasti sitä yritti suostutellakin. Ehkä vielä joskus!

Käytiin myös treenikentällä ystäväni ja hänen koiriensa kanssa. Katseltiin muiden treenejä ja tehtiin jo vähän ruutua! Nari oli todella hienosti, nukkua möllötti minun sylissä vaikka ympärillä tapahtui. Todella rennosti otti, olin hyvin ylpeä.

Pääsääntöisesti meillä on siis alkanut oikein hyvin. On tapeltu kynsienleikkuun kanssa ja on tapeltu kun otin punkkia pois, imuria vähän jännitetään mutta hirveästi tekisi kuitenkin mieli olla sen lähellä. Yksinolot on sujuneet hienosti (ne pienet mitä nyt on ollut), vähän on vaan piippailtu mutta pääasiassa nukuttu. Reipas hieno pentu!

Loppuun kuvasaastetta pennusta.