tiistai 12. toukokuuta 2015

Narin syömisestä

Kuten jo ainakin yhdessä aiemmassa kirjoituksessa hieman sivusin, Narista on tullut tosi huono syömään.

Kun Nari oli Maijan luona hoidossa maaliskuun lopussa, oli se siellä keksinyt ettei ruokaa tarvitse syödä. Ensimmäiset pari päivää oli syönyt hyvin ja sitten alkoi nirsoilu. Narin palatessa kotiin se jatkoi tätä samaa pelleilyä. Ajattelin, että helposti tästä yli päästään, kun otan vaan kupin pois ja tarjoan seuraavalla ruokinta kerralla.
Edellinen koirani oli todella nirso tullessaan. Fox vilkaisi vaan ruokaa ja totesi et "pyh" ja lähti pois. Hyvin pian se kuitenkin ymmärsi, että kuppi lähtee pois jos ei syö ja siitä tuli todella ahne, eikä ruoka jäänyt enää koskaan kuppiin. Oletin, että toki tämä toimii Narillakin, sehän on ollut todella ahne pentu.



No eipä toiminut. Nari paastosi parhaimmillaan kaksi vuorokautta, vilkaisi aamulla ja illalla tarjottua ruokaa ja totesi että hän ei kyllä syö. Kokeilin kovaa nappulaa vedellä, ilman vettä, liotettua nappulaa, lihaa, raejuustoa, kananmunaa, piimää... Nari söi vaihtelevasti, eikä mikään mennyt aina alas.

Nari söi maaliskuussa vielä pentunappulaa ja olin Acanan tilalle ostanut Orijenin pentunappulaa, koska Acana oli loppu. Ajattelin, että Nari ei vaan tykkä Orijenin nappulasta. Toki se ei selittäisi lihan yms kelpaamattomuutta, mutta kuitenkin nappula menisi vaihtoon. Ostin Acana adulttia, Fox rakasti tätä ruokaa ja tottakai jälleen oletin Narinkin tykkäävän siitä. Ostin heti ronskisti 18kg tätä nappulaa ja mitä sanoo arvon Nari? "Hyi en syö!" SDKGÖSHÖSHJAÖHA!!!!
Nari oli huhtikuussa isäni luona viikon hoidossa, kun olin jälleen kipeänä. Olin varannut sille ruokaa mukaan vain neljäksi päiväksi ja soitin isälle, että tulen tuomaan lisää, niin isä sanoi että ei tarvi, että ei se syö. Isä oli käynyt ostamassa sille Pedigreetä ( -.- ) ja se kuulemma kelpasi joten kuten. Parempi kai että söi edes sitä, kuin oli syömättä.



Narin kotiin paluun jälkeen käännyin kasvattajan puoleen. Hän kehotti kokeilemaan Brit Carea, että sitä hänen colliet syövät. Vahingosta viisastuneena ostin vain 3kg säkin, minullahan oli jo reilu 30kg nappulaa jota Nari ei syönyt muuta kun ulkona kädestä tarjottuna palkkana. Brit Caresta Nari kuitenkin tuntui tykkäävän, jee! Se söi lähes kaiken nappulan kupista, erävoitto, wuhuu!!





Huhtikuun lopussa oltiin Maijan luona yökylässä ja Nari jätti taas syömättä. Maijan ystävä kehotti minua kokeilemaan siten, että annan Narille vain kerran päivässä ruuan. Hän kertoi kuinka hänen saksanpaimenkoiransa on myös todella nirso, mutta kerran päivässä kun ruokkii niin syö hyvin. Kokeilemisen arvoinen idea siis.
24.4. lähtien Nari on syönyt vain ja ainoastaan illalla, eikä se ole _kertaakaan_ jättänyt ruokaa kuppiin. Sekoitan sille nappulaa ja lihaa sekaisin, sekä välillä jtn lisukkeita. Nyt Nari on kuitenkin tehnyt parina iltana siten, että syö lähes kaiken ruuan, mutta jättää kuppiin hieman ja tulee lepäämään. Luulen, että se on syönyt kaiken, mutta kohta se taas menee kupille syömään ja syö loputkin. En ole vielä päättänyt ryhdynkö toimenpiteisiin tämän käytöksen kanssa vai en. Pääasia että se nyt syö. Nari alkoi olla aika luuta ja nahkaa turkkinsa alla, nyt alkanut paino nousemaan.

Huhhuh, on kyllä todella hermoja raastavaa kun koira ei syö. Täysin terve ja iloinen koira, mutta ei vaan syö. Tyhmä koira siis. Itse vihaan nirsoja koiria ja nyt vasta Narin syömättömyyden myötä kuulen, että colliet usein on nirsoja. Miten olen voinut välttyä tälläiseltä informaatiolta?! En ymmärrä miten se on mahdollista. Mutta pääasia on, että Nari nyt syö ja voi hyvin. Helpottaa todella paljon omaa stressiäni.


Kuvat ovat viime lauantailta kun käytiin taas moikkaamassa serkun koiranpentua. Opin että sen nimi kirjoitetaankin Zemi eikä Semi, joten viime postauksessa on väärin ;D Mutta ei se maailmaa kaada!

maanantai 4. toukokuuta 2015

Aktiivi viikonloppu

Vappu sujui meillä rauhaisasti. Torstaina oltiin vain kotona, eikä mitään ihmeellistä tehty. Perjantaina käytiin tunnin reipas kävelylenkki ja illalla lähdettiin sukulaisteni luokse. Nari sai uuden ystävän serkkuni koiranpennusta nimeltä Semi.

Ensikohtaaminen
Nari alistui heti itseään paljon nuoremmalle koiralle. Miten niin vähän nössö? Pian kuitenkin Nari uskoi, ettei toinen ole vaarallinen ja leikki alkoikin välittömästi. Oli kuitenkin jo niin pimeää, että kuvia ei perjantailta ole.
Koirat olivat kuitenkin koko illan lähes tulkoon ulkona. Oltiin setäni luona, jossa ei ole sisävessaa ja aina kun joku lähti vessaan, otti se koirat mukaansa eli riehua ne saivat ihan kunnolla.

Yöllä lähdettiin Narin kanssa kotiin. Sain isäni auton lainaan, jotta pääsin kotiin kun kukaan muu ei ollut ajokuntoinen. Ehdin ajaa vain setäni pihatien päähän asti, kun huomasin että yksi ikkunoista on auki. Pysäytin auton aikeenani sulkea ikkuna ja jatkaa matkaa. Selvisi että koko ovi oli auki ja Nari karkasi.
Koska olin jo valmiiksi todella väsynyt (kello oli jotain liki kolme yöllä), turhauduin tästä Narin tempusta ja sanoin sille hiukka vihasesti että heti takaisin. Herkkäperse Nari järkeili tästä, että olen sille todella vihanen ja aion tappaa sen kunhan se tulee luokse. Joten se ei tullut. Kutsuin sitä maanitellen, tarjosin nameja, käskin, ei tulosta. Menin istumaan maahan ja annoin Narin vaellella rauhassa, mutta sekään ei tuottanut tulosta koska olin vielä epäilyttävämpi istuessani ja Nari kierteli minua pöhisten.
Nousin ylös ja lähdin juoksemaan Naria karkuun, se juoksi reippaasti perässä. Vaihdoin suuntaa ja juoksin taas karkuun, Nari tulee perässä mutta ei anna kiinni. Turhauduin koko ajan vaan enemmän ja enemmän.
Katselin taivasta ja pidättelin itkua. Nari ei ole koskaan ennen tehnyt minulle näin. Maijalle kylläkin, kun Maija on vaikka komentanut Kidaa kovasti, niin Nari lähtee karkuun koska hänet varmana syödään. Se on niin herkkä otus. Minua sattui, että se teki minulle saman. Katselin siis kuuta ja koitin rauhottua ja näin samalla elämäni ensimmäisen tähdenlennon, todella ison ja upean!
Teki mieli luovuttaa ja jättää koko koira itsekseen sinne. Mutta koska oltiin jo sen verran pitkällä, ei se olisi osannut varmaan enää takaisin setäni luokse. (Setäni pihatie on suhteellisen pitkä)
Lopulta hain puhelimen autosta ja aloin datailemaan. Ei minun tarvinut kovin kauaa leikkiä puhelimella kun Nari jo alkoi lähestymään minua. Jatkoin silti datailua ihan kun koiraa ei ollutkaan. Lopulta menin kyykkyyn ja kysyin haluaisiko tyttö nameja. No halusihan se ja sain sen kiinni. Syötin sille taskun pohjalta kaikki namit, rapsutin ja kehuin hirveästi. Olipahan homma, nyt kuitenkin pystyttiin jatkamaan matkaa kotiin.

Jäi tuosta nyt vähän maku, että uskaltaako koiraa miten pitää enää irti, jos se keksiikin ettei tule kun minä syön sen. Pitää itse vaan osata olla rauhallinen eikä menettää malttiaan. Tähän asti Nari onkin ollut turhan helppo koira.

Lauantaina heräiltiin ja matkattiin taas setäni luokse. Nari pääsi jälleen leikkimään Semin kanssa ulos, tosin vettä satoi niin paljon ettei kukaan niiden kanssa siellä oikein viihtynyt.
Sukulointi jäi tänä päivänä melko lyhyeen ja oltiin setäni luona vain muutama tunti. Nari oli irti siellä koko ajan, eikä minkäänlaista ongelmaa ollut.

Sunnuntaina oli mitä ihanin ilma ja lähdettiin jo ajoissa setäni luokse. Monta tuntia siellä oltiinkin ja koirat sekä ihmiset viihtyivät pihalla oikein hyvin. Nari ja Semi leikkivät jo kuin olisivat tunteneet toisensa aina, juostiin ja painittiin hirmuisesti. Voitte varmasti jo arvata, että kuvia tältä päivältä on ja paljon ;D


Semi on oikea karvapallo

Setäni luona koirilla on ainakin lääniä juosta


Juomatauko


Semi keksi, ettei sen tarvitse juosta kuhan seisoo ja odottaa et Nari tulee takas. Ei mikään tyhmä pentu

Halitauko



Narikin lopulta unohti juoksemisen ja innostui painimaan





Semi veti hännästä :D


Pomppiva Nari




Kepin vetoa koitettiin opettaa Narille, mutta ei se oikein ymmärtänyt


Kaadoit mut!



Kyllä riitti vauhtia ja painia. Koirilla oli ihan hirmuisen kivaa, eivätkä ne juurikaan paikallaan olleet.

Pian veljenpoikani 2v päätti, että lähdetään lenkille pitkin setäni pihatietä. Isäni ja minä sekä koirat seurasimme kuuliaisesti.



Semi meni ojaan nukkumaan, kun ei jaksanut enää :D



Takaisinpäin
Koirat juosta viipottivat vielä vaikka kuinka paljon tuolla lenkillä, Nari varsinkin oikein härnäsi Semiä että tämä lähtisi jahtaamaan sitä, mutta eihän Semi raukka enää jaksanut.

Kun päästiin takaisin pihalle, asettui Semi heti ulko-oven eteen et hän haluaa sisälle :D

En enää leiki teijän kans!
Veljenpoikani halusi leikkimään hiekkalaatikolle ja me mentiin Narin kanssa seuraksi. Nari alkoi pian vähän kitisemään, kun mitään ei tapahtunut. Olisi halunnut leikkiä vain :D Semi pääsi sisälle ja oli kopsahtanut samantien nukkumaan.



Alettiin suunnittelemaan isän kanssa äidin luokse lähtöä. Kysyttiin veljenpojalta, että lähteekö hän mukaan ja joo kuulemma. Pian jo siirrettiinkin turvaistuinta isän autoon ja kohta lähdettiin matkaan.

Nari pääsi siis vielä leikkimään Onnin kanssa! Vauhtia riitti jälleen, ihan kun Nari ei väsyisi millään.



Palloleikkejä

Posetus kiven päällä

Pus <3

Kuvia ei nyt kauheasti tullut koirista, kun keskityin kuvaamaan kukkia, hups ;D No, eipähän täyty niin hirveästi tämä blogi kuvista.

Tänään vielä käytiin Narin kanssa tunnin reipas kävelylenkki. Nyt on ehkä pakko antaa sille pari päivää vapaata, ettei se sano itseään lopullisesti irti ja ilmoita, et hän ei tee enää yhtään mitään :D

Lenkillä uskalsin pitää Naria irti ihan normaalisti, eikä mitään ongelmia ollut. Kun sanoin sille, että laitetaan kiinni, niin se pysähtyi odottamaan jotta sain hihnan kiinni sen pantaan. Ei merkkiäkään mistään tottelemattomuudesta, joten ehkäpä tämä tästä.

lauantai 2. toukokuuta 2015

Agilityä ja merta

Taas olen turhan laiska tämän blogin kanssa... Pakko ottaa itseä niskasta kiinni, eihän tästä tule mitään!!

Mutta viime viikon perjantaina matkattiin taas Narskuttimen kanssa Vantaalle. Tiedossa oli agilityä ja lenkki Maijan ja hänen koirien kanssa, jonka jälkeen menisimme Maijan luokse yökylään. Kivaa!

Ensin agilityä. Olen ollut kipeänä tässä nyt kolme viikkoa, tänään voin sanoa ensimmäistä kertaa että ihan hyvä olo jo. Viikko sitten kun yritin agittaa Narin kanssa, ei siitä oikein tullut mitään. Tarvinut juosta kun pari metriä, niin sain ihan hirveän yskäkohtauksen ja yksin keuhkojani pihalle pitkään. Joten tehtiin Narin kanssa kahdestaan hieman ohjausta siten, ettei minun tarvinut juurikaan liikkua. Tämän jälkeen minä nappasin kameran ja Maija treenasi Narin kanssa.


Äiti mulla on niin kivaa!!!!


Vähän tokoakin

Ja sit paljon rakkautta <3
Oli ihana katsoa kuinka Nari seurasi Maijaa ja tämän liikkeitä jotta tietäisi minne se menisi. Ymmärrän, että kokeneet agility koirat tekevät tuota, mutta että ihan aloittelija Narikin! Hyvin huomasi, että se tulee koiralta ihan automaattisesti.

Maija vähän kokeili Narin kanssa makuulle menoa ja huomasi, että Nari hirveän herkästi lässähtää toiselle lonkalle. Ei ollakaan pitkään aikaan taas makuutreenejä tehtykään, joten pitääpä alkaa taas sitä kyttäilemään enempi.

Maija keksi, että kokeillaan Narin kanssa ihan ekaa kertaa keinua. No pieni pehkohan kun rakastaa puomiakin, niin ajatteli että keinu on yhtä ihana ja juoksi ihan täysiä, eikä Maija ehtinyt mukaan ja keinu rämähtikin sitten kovaa alas ja Nari toki järkyttyi. Joten panta avuksi, ettei liikaa rynnitä. Alkuun pelotti, mutta lopulta Nari hokasi ettei keinu ollutkaan mikään tappolaite.

Pannan kera vähän rauhallisemmin

Huh, selvisin!

Vähän keinutellaan

Jeee!!

Joo just siitä rapsuta
Seuraavaksi Maija päätti kokeilla Narille niin rakasta puomia. Noh, herkkäpylly collie keksi, että sekin varmaan keikkaa alta, niin eihän hän voi!! Nari hyppäsi jo ylöspäin kiivetessä pois puomilta. Joten pannasta kiinni ja rohkaisua pöllielle.

Mutku en uskalla

Nari löysi lapsen lapion ja sehän oli ihan paras!


Lopulta juostiin jo entiseen malliin ihanaa puomia!
Nari on kauhean huono palkkautumaan leluilla, mutta kun se rakastui tuohon lapioon, niin Maija keksi että se voisi tykätä patukasta. Eli pitääpä joku päivä kävellä Narin kanssa eläinkauppaan ostamaan sille patukka, jos saataisi vähän lisäintoa vielä treenaamiseen.

Oli ihanat agilitytreenit vaikka itse en kauheasti päässytkään osallistumaan, Nari ainakin nautti ihan täysillä!

Seuraavaksi Maijan auspait pääsi hommiin ja muutama kuva niistäkin.




En anna, lällällää





Ärh!!






Muutama kuva? Noh, vähän enemmän ;D

Treenien jälkeen käytiin pienellä kävelylenkillä.



Tapsa nauttii



Tapsalla oli maailman hirvein ongelma!!

Pallohirmun pahin painajainen
Maija laittoi aussiet autoon ja päästi Tapsan hakemaan pallon. Voi sitä noutajan riemua! Tara pääsi vielä tekemään vähän agilityä ja Nari sai olla mukana. Oli molemmat niin iloisia, ettei sitä voi edes kuvailla mitenkään :D




Tapsa oikein lentää!


ANNA PALLO
Narin oli vähän vaikeaa olla nätisti Tapsan kanssa, se ei aina muista että Tapsa ei enää ole nuori ja sen kanssa ei voi ihan niin rajusti leikkiä.

Loppuilta sujui Maijan luona ja baarissa Maijan synttäreitä viettäen. Oli hirmuisen kivaa!

Lauantai aamuna heräiltiin oikein hitaasti ja koska minulla ei ollut kiirettä kotiin ja ilma oli mitä ihanin, päätettiin että lenkki on jossain tehtävä.

Maija halusi jonnekin uuteen paikkaan ja lopulta päätettiin että mennään Uutelaan meren rannalle. Ei kyllä kaduttanut, lenkki oli mitä onnistunein, ensin ihanaa metsää ja kallioita, sitten meri ja siellä riehumista ja taas ihanaa kallioista metsää pitkin takaisin <3 Päätettiin, että sinne mennään ehdottomasti uudestaankin ja pian! Myös piknikiäkin sinne suunniteltiin.

 

Kyllä sielu lepäsi







Kohti merta


Koirat irti hihnasta ja vapauss!
























Meren rannalla oli niin ihanaa! Nari kävi ensi kertaa elämässään meressä ja kyllä se nautti. Pakko viedä se pian taas veden ääreen.

Paluumatkalla poikettiin pellolla, Maija halusi kokeilla miten aussiet muistavat erään tempun.


Nauru yritti, ideaa oli mutta ei siitä mitään tullut


Kidakaan ei onnistunut

Tapsa kutsuttiin paikalle ja muori näytti et no näin vaan, ettekste muka osaa 

Hieno mamma <3
Pahoittelen taas kuvamäärää ;DD